Madrid on miljoonakaupunki, jossa on paljon trendikkäitä kahviloita ja viileän tyylikkäitä ravintoloita. Tykkään toki tunnelmallisista illallisista, kunnon brunsseista ja smoothiebowleista, mutta sydämeni on eniten kallellaan tavallisten madridilaisten kulmakuppiloiden puoleen.
Missä tahansa espanjalaisessa kaupungissa on kahvila-baari lähes joka kulman takana. Itse asiassa Espanjassa on maailman eniten ravintoloita, kun niiden määrä suhteutetaan väkilukuun: yksi ravintola jokaista 175 asukasta kohden.
Espanjalaisista perusbaareista saa aamupaloja – churroja ja paahdettua leipää tomaattisoseen tai vaikka vaan oliiviöljylorauksen kera –, erilaisia tapaksia ja talon annoksia. Perunamunakasta on tietenkin tarjolla, ja ylipäätään ruokalista on melko identtinen paikasta toiseen. Espanjalaiset klassikot eivät (ainakaan paikallisten mielestä) koskaan vanhene.
Monet espanjalaiset pysähtyvät aamupalalle oman kodin tai toimiston kulmabaariin ennen töiden alkamista, koska aamiaiset ovat niin halpoja. Esimerkiksi Madridissa kolmella eurolla voi saada aamiaisleivän, kupillisen hyvää kahvia ja pienen lasillisen vastapuristettua appelsiinimehua.
Ravintolat ja baarit työllistävät noin 1,7 miljoonaa espanjalaista. Koronapandemia on tietenkin kurittanut ravintola-alaa, ja ravintola-alan liiton Marcas de Restauraciónin mukaan jopa 90 000 ravintolaa tai baaria saattaa kaatua koronapandemian myötä. Tämä on lähes kolmannes kaikista ravintola-alan yrityksistä.
Ravintolat joutuivat viime vuonna koville, eikä vuosi 2021 ole alkanut valoisammissa merkeissä. Monissa espanjalaiskaupungeissa on voimassa öisin ulkonaliikkumiskielto, joka katkaisee ravintoloiden parhaan illallisajan. Esimerkiksi Málaga sulkee taas tällä viikolla kaikki kaupunkilaisille ei-välttämättömät yritykset baarit mukaan lukien. Tämä on naula arkkuun monelle yritykselle.
Annan tukeni oman barrioni kuppiloilla piipahtamalla aamupalalla tai kahvilla pari kertaa viikossa. Aiemmin otin usein läppärin mukaan ja istuin useamman tunnin juomassa kahvia ja kirjoittamassa. Nyt pelko ympärillä leijuvista pöpöistä on kutistanut kahvihetkiä. Istahdin mihin paikkaan tahansa, kahvi on aina hyvää. Jos tilaan maitokahvin, café con lechen, kupissa on noin puolet maitoa ja puolet kahva. Vahvempi versio on cortado, jossa kahvi leikataan tilkalla maitoa.
Madridilaisissa kulmakuppiloissa lautasliinat ovat kuin muovia, sisustus askeettinen ja valikoima suppea (turha kysellä muita kasvisvaihtoehtoja kuin juustotäytteistä patonkia, patatas bravasia tai paistettuja paprikoita). Silti niissä piilee jotain Madridin perimmäisestä olemuksesta.
Tarjoilijat tuntevat useimpien asiakkaiden nimet, eikä koskaan ei ole niin kiire, etteikö asiakkaiden kanssa ehtisi vaihtaa muutaman sanan. Kahvin voi pyytää kupista tai kapeasta lasista, joka on niin kuuma, ettei siitä meinaa saada otetta. Silti kahvi maistuu parhaalta juuri lasista nautittuna. Telkkari kuuluu sisustukseen, ja yleensä tarjolla on joko jalkapalloa tai uutisia.
Muistan kerran nähneeni Instagramissa erään Espanjassa matkailleen suomalaisen somevaikuttajan kommentin, jossa hän kaipaili jo Suomeen ”hyvän kahvin äärelle”. Ilmaisen vastalauseeni näin muutaman vuoden viiveellä: tavallinen espanjalainen kahvilakahvi päihittää suomalaisen suodatinkahvin mennen tullen! Mitä mieltä te olette?
Minuakin voi seurata Instagramissa ja lisäksi löydät blogin sivun Facebookista.
Leave a Reply